1101393.jpg

Hiljaista on, juu. Kuvassa kummipojalle sukat, joissa on kyllä ollut niin paljon vastusta että..  eka kantapää meni persiilleen , purin se kai 2 kertaa. Ja ruma se on vieläkin. Neiti 1vee on myös kiskonut puikkoja irti noin 20 kertaa, ja sen johdosta huomasin että onhan sieltä silmukkakin karannut, jee. Tiedossa siis silmukointia.

Lanka on turkoosin/taivaansinisenkirjavaa seitsemää veljestä, ja eipä osu värit kohdalleen-- no se nyt ei oikeastaan minua haittaa.

En tiedä kehtaanko näin rumia antaa..  voi olla että neiti 1vee saa nämä ja kummipojalle väkerrän uudet. Elän kyllä toivossa että kostutus tai höyryttely auttaa vähän asiaa, mutta rumaa jälkeä on silti.

Lapaskuun tulokseksi jä 2 paria ja 1 neljäsosa, ja miljoona suunnitelmaa...  kirjolapasia aion kutoa, ihan varmasti, mutta joululahjasukat ja huivit on väännettävä ensin valmiiksi. Jos istuisi vähemmän koneella neuleblogimaailmassa, niin ehkä saisi enemmän neulottuakin..Ja mistä IHMEESTÄ niitä lankoja minulle kokoajan kerääntyy??  Ja oliko niille kaikille joku tarkoitus, vai onko tullut tilailtua vain langan kauneuden tms takia.. Onneksi langat ei taida pilaantua kuitenkaan.

 

Toisten blogeja selaillessa löytyy ihan liikaa ideoita. Ja sitten toisaalta omat säperrykset lähinnä hävettää kun katsoo jonkun baijerilaissukkia tms...